Vekarat alkoi tunkemaan laatikosta ulos, joten mitä sitä sitten laatikkoa pitämään, kohta ne olis pompahdellut sieltä jokatapauksessa vauhdilla laidan yli. Nyt naperoilla on osa toisesta makkarista rajattu kompostiverkoilla, ja lattia vuorattu sanomalehdillä. Muovinen koiranpeti on muksujen mielestä eri hyvä nukkumapaikka, jos sinne asti ehtii, kuten alempana olevasta kuvasta huomaa, että Herra Ruskea nukahti kynnykselle, ja hyvin se uni maittoi siinäkin. :)
Ulkona oli jännää. Auringonpaisteessa pupsit tutkailivat maata,ja toki piti vähän nurista ja kitistä, koska onhan maailma nyt jännä paikka. Pientä tepastelua pihalla, ja tutustumista Tuleen ja Tomuun, olipas jännää ja uuvuttavaa. Kun ruokailu ja tuo ulkoilu oli suoritettu, kakarat nukkuivat tuhisten tyytyväisinä yhtä kokemusta rikkaampina.
Kauheasti vielä luonteista ei oikein niin mitään voi sanoa, mutta jotakin pientä pohdintaa kuitenkin tulee tässä.
Neiti MustaMusta on hyvin hellyn oloinen pentu. Sellainen hiljainen ja tyytyväinen, iloinen hännänheiluttaja, touhukas, eikä kitise turhista. Neiti Ruskea on tättähäärä, topakan oloinen eukko, joka herkästi myös kertoo, jos sillä on asiaa, nurisee muille sisaruksille, jos on jotakin nuristavaa hänen mielestä, ja myös jos on tylsää. Neiti Ruskea herkemmin tytöistä avaa sanaisan arkkunsa. Neiti MustaVaalea on nyt tytöistä pienin, mutta samantapainen kuin neiti MustaMusta, sellainen kivan oloinen likkanapero. Hyväntuulinen ipana, ja molemmat nää mustat likat on ainakin nyt hiljaisempia kuin Nti Ruskea. Neiti MustaMusta ja Ruskea on suht samankokoisia, eikä tuo Neiti MustaVaaleakaan siis mikään pieni ole, mutta siskojaan hieman kevyempi ainakin tässä vaiheessa.
Herroista Ruskea on jatkuvasti äänessä, kauhea metakka, kun joku on huonosti, ja vaikkei oliskaan, niin pare pitää reilusti ääntä. Se pentueen "huutaja", joka tuntuu olevan joka pentueessa. Herra Ruskea on myös isoin pennuista, ja se on törkeä kun tulee ruokaa paikalle, oli se sitten maitobaari tai jauhelihatarjoilu. Herra Ruskea käyttää häikäilemättä kyynärpäätaktiikkaa, ja viskoo muut pennut hiiteen, koska nälkä on aina ja se on aina kova. Herra Musta on myös sellainen mukavan oloinen ukkeli, se on hyväntuulinen ja tyytyväinen vekara, joka ei juuri turhaan kitise mistään, ja tykkää touhuilla ja tutkailla paikkoja innoissaan.
Tässä kuvia naperoista, osa "miten kaikki oikein meni, kun halusimme pentulaatikosta pois"
"Siis hei veikkapoika, tiätsä miten täältä pääsee pois?"
"Hei mitä te jätkät täällä juonitte, jos meinaatte lähteä, ni mä tuun kyl sit mukaan."
"No vihdoin, ja päästiin sitten oikein ulos asti. Huisia. "
"Ootko sä se Tomu? Mä olen Neiti Ruskea"
"Puspus Tomu, oot tosi kiva"
Tomu ja Neiti MustaMusta
Tuli ja Herra Musta
Herra Musta äippäkoiran kainalossa
Vasemmalla Herra Musta, keskellä Neiti MustaVaalea ja oikealla Neiti Ruskea
Neiti Ruskea söpöilee
Ja kuten sanoin, reissu oli uuvuttava.
Tyypit uupuneina uudessa asumuksessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti