Pupsit jo kuusi viikkoa

Miten aika vaan hurahtaa näiden pupsien kanssa niin hurjaa vauhtia, että viime päivityksestäkin on jo kaksi viikkoa. Kaikki pupsit ovat nyt löytäneet omat hyvät kodit, ja lähtevät maailmalle, viikon päästä. Pennut ovat paljon ulkona ja leikkivät reippaasti ja rohkeasti muiden lauman koirien kanssa. Sisällä meno on ihan mahdotonta ja villiä, kun nelikko tutkii kaikki paikat ja painivat ja riekkuvat, kuten kunnon pikkupupsien kuuluukin. Ne ovat reippaita ja touhukkaita pupseja, joilla on tuntuu olevan mukavasti virtaa ja ovat kaikki aika tomeraa ja rohkeaa sakkia. Juuri sellaisia terhakoita pieniä poronaperoita, kun pitääkin. :)

Jostakin syystä en saanut nyt linkitystä tähän toimimaan, tai siis kuvia laitettua tähän blogiin näkyviin suoraan, joten laitan tähän linkin, missä on uusia kuvia uusia kuvia tältä päivältä .
 

Yli neljä viikkoa jo mittarissa

Vekarat on jo yli neljäviikkoisia. Meininki on huisia, ja pentulaatikko on jo poistettu jokin aikaa sitten. Pupseilla on aidalla rajattu alue, jossa ne vilistävät ihan tohkeissaan. Painiharjoittelut, juoksuharjoittelut ja kaikki muutkin treenit on täysillä päällä. Pennut tulevat innoissaan tutkimaan ihmisiä heti kun niiden luokse menee. Lahkeista kiskotaan, sormia purraan ja varpaita järsitään, kuten kunnon pentujen kuuluukin. :)
Pupsit kävi ulkona hangella kuvattavana, joten tässä otoksia.
Yksi urospentu on näillä näkymin vielä vapaana.


Ensimmäisenä kuvissa neitipentunen, Tuhkavuorten Merimiehen Morsio

Herra 1, eli Tuhkavuorten Maalaispoika

Herra 2 eli Tuhkavuorten Matkamiehen Näky

Herra 3, Tuhkavuorten Metsästäjäpoika

Monen monta kuvaa pennuista lisää täällä

Huiskis, taas meni viikko!

Naperot ovat jo kolmeviikkoisia. Meininki pentulaatikossa yltyy päivä päivältä. Siellä on hurjia kävelyharjoituksia, painitreenejä, pukkilaukkakokeiluita, haukkumista, murinaa ja huutelua. Siis normia porokoiranpennun elämää. Vielä toistaiseksi nelikko on tyytynyt pysymään laatikkossa, eivätkä ole rynnineet laitojen yli. Mutta minä päivänä hyvänsä porukka sinkoaa laidan yli, ja sittenhän niitä ei kohta pitele mikään. Joten, ensi viikolla onkin ohjelmassa pentulaatikon poisto jossakin vaiheessa, ja pentujen tila suurenee tuonne huoneeseen aitaviritysten varaan. Ja kun se tila alkaa käymään pieneksi, niin sitten laajennetaan taas naperoiden tilaa. :)
Tänään nelikko maisteli ekaa kertaa kiinteää ruokaa. Raaka jauheliha teki hyvin kauppansa. Enemmänkin olisi mennyt, mutta tylsä kasvistäti säätelee pentujen syömistä, ja eivät jostakin kumman syystä saaneet syödä puolta kiloa kerralla ;)

Pennut nimettiin tänään. Pupsithan syntyivät Runebergin päivänä, joten nimet tulevat Runebergin runojen nimistä. Tässä naperoista kuvat ja nimet, olkaatten hyvät. :9

Neitipentu eli Tuhkavuorten Merimiehen Morsio

Herra 1, Tuhkavuorten Maalaispoika

Herra 2, Tuhkavuorten Matkamiehen Näky

Herra 3, Tuhkavuorten Metsästäjäpoika

Nelikko 2 viikkoa

Pupsit täyttivät eilen 2 viikkoa. Ne ovat iiiiisoja. Siis kooltaan. Kaikki painavat reilusti yli kilon, suurimmat jo puolisentoista kiloa. Massut on ihan valtavat, kuten allaolevista kuvista huomaa. Halla malttaa jo jonkun aikaa hössöttää keittiössä ja touhuta mun kanssa "kotitöitä", eli siis touhuta häntä heilun mun mukana, kun väkerrän omiani kotona. Muilla koirilla ei ole mitään asiaa pentuhuoneeseen, ei edes siihen koiraportille. Se on Hallan ja pentujen ihan oma tila, ja Halla on hyvin topakkana portilla, mikäli joku tulee turhan lähelle oviaukkoa.
Kun ihmisiä menee pentuhuoneeseen, niin nyt Halla vaan heiluttelee häntää ja on rennompi ja ihan iloisena, kun tuossa aiemmin se oli hyvinkin tiukkana, ja kellään muulla kuin minulla ei ollut mitään asiaa pentuja koskemaan.

Pupsikoilla on silmät auki, ja ensimmäisiä kävelyaskeleita harjoitellaan jo. Tosin vähän hitaasti kävelyn reenaus sujuu, kun tosiaan lapsosilla on tuota massua kertynyt aika lailla. Ihan sporttista sakkia nämä eivät vielä ole, mutta yritystä riittää. Ja niinhän se on, että hyvä ruoka, parempi mieli. :)

Tässä kuvia kaksiviikkoisista. :)

Herra 1

Herra 2

Herra 3

Neitipentu

Halla ja möhköfantit :)

Lisää kuvia vielä täällä

Pupsit reilu 1 viikkoo

Naperot kasvaa huima vauhtia. Kaikki ovat isoja ja vahvoja jytkyjä. :) Massut on niin muhkeat, että pentulaatikossa ryöminen aiheuttaa lähinnä huvittuneita tirskahduksia kun niitä katselee. Yritys on kyllä kovaa, mutta eteneminen on niin kovin kovin vaikeaa, kun massut on pahasti tiellä. :)

Tässä tänään pikaisesti otetut räpsyt naperoista, ikää siis 1 viikko ja 2 päivää. :)

Neitipupsi

Herra 1

Herra 2

Herra 3

Naperoilla on jo vähän silmätkin raollaan. Katotaan, josko viikonloppuna kaikilla olisi pienet säihkysilmät auki, ja saataisiin nelikosta uusia kuvia taas. :)

Nelikko on saapunut!!

Hallan ja Joikun pentuset syntyivät eilen illalla. Pentueessa on 3 urosta ja 1 narttu. Pentueeseen syntyi myös toinen narttupentu, mutta valitettavasti kuolleena.
Mutta nelikko on reipasta, virkeää ja tomeran oloista porukkaa. Ne ovat kaikki kookkaita ja vahvoja pentuja, ja Hallalla tuntuu maitoa riittävän hyvin ja muutenkin pentujen mielestä huolenpito on hyvällä mallilla, koska pentulaatikosta ei juuri kitinää tai nurinaa kuulu. Pentuset ovat kaikki mustia merkein, ja kuvia nelikosta onkin nyt tässä nähtävillä, naperot kuvissa siis 1 vrk. :).
Nimet on vielä vähän vaiheessa, pitää nyt pohtia tulisiko niistä eilisen Runebergin päivän kunniaksi jotakin aiheeseen liittyviä nimiltään vai tuleeko nimet vaan ihan jostakin muuten. Katsellaan, mitä Täti Tuhkis keksii. :)

Tässä pentueen ainut neitipentunen:

Ja sitten ekana syntynyt herra

Herra nro 2

Herra 3

Lisää kuvia pupseista kuvagalleriassa

Uusia naperoita odotellaan saapuviksi!

Herätellääs taas pentublogia henkiin, kun uusia pieniä Tuhkavuorelaisia odotellaan saapuviksi tänne paukkupakkasten keskelle päivänä minä hyvänsä. Halla-neiti eli Sagaberran Bearal on majaillut meillä nyt jonkun aikaa ja tuleva mammakoira on rauhallinen ja tyytyväisen oloinen. Vielä ei ole selkeitä merkkejä ollut synnytyksestä, eikä alalämpöä ole Halla tehnyt, mutta tänään on 60 tiineysvuorokausi, joten eiköhän ne sieltä pian synny. Isäkoira Joiku on kotonaan autuaan tietämättömänä morsmaikun h-hetkistä. :) Mutta eiköhän Joikunkin ilme vakavoidu, kun se tuodaan sitten aikanaan katsomaan pikkuviikareita. :)
Alla lisää pariskunnasta.
Halla ultrattu tiineeksi 03.01.2012



Sagaberran Bearal eli Halla (kuvassa yllä) on parivuotias , hyvin aktiivinen, suht topakka ja avoin lapinporokoiranarttu, toisen, sitä nuoremman lapinporokoiranartun kanssa samassa laumassa.
Halla on keskikokoinen, (säkä n. 47 cm) vahvaluustoinen ja hyväturkkinen narttu. Sillä on vähän turhan iloinen häntä, ja kookkaat korvat, eikä Halla ole ehkä ihan mikään näyttelytähti. Mutta sillä on mielenkiintoinen sukutaulu, ja sillä on luonne kohdallaan. Se on iloinen, reipas ja suhteellisen vahvaluonteinen likka. Se tykkää kovasti leikkiä toisten koirien kanssa, eikä ole mikään rähjä. Se pitää kyllä varmasti puolensa, jos sille joku rupeaa ryppyilemään, mutta mikään tappelija se ei ole. Se on vieraissa paikoissa ihan reipas ja osaa rauhoittua hyvin. Se on aina innokas leikkimään, ja touhuamaan kaikenlaista.
Hallalla on B/C lonkat, 0/0 kyynärät, 0/0 polvet, prcdPRA-status on A, ja silmistään se on tutkittu terveeksi syyskuussa 2011.
Näyttelyssä Halla on käynyt kerran, vajaa kaksivuotiaana, tuloksena avoimesta luokasta H


© Sini Linkova
Isukkina pentueessa on Joiku eli
FIN & EST MVA, EST JV-03, BALT JV-03, EST V-05 Hukkaperä Pakkasukko(kuvassa yllä)

Joiku on 9-vuotias herrakoira, jolla on aiemmin yksi pentue Pakkaslaulun kennelissä, pennut syntyivät heinäkuussa 2011
Olen tuntenut Joikun monta vuotta, ja sanat jotka kuvaavat Joikua ehkä parhaiten ovat iloinen, touhukas, humoristinen ja leikkisä. Se on ikäisekseen hyvin virkeä ja aktiivinen ukkeli, jolla on aina virtaa ja iloinen meininki. Se on hyväntuulinen ja toimelias ukkeli, joka seisoo maailmassa tomerasti omilla tassuillaan. Joiku on rohkea, avoin ja sille ei uudet asiat ja tilanteet aiheuta ongelmia. Toisia, vieraita uroksia se nyt ei porokoiramaiseen tapaan kauheasti arvosta, mutta tulee kyllä laumassa asuvan toisen aikuisen uroksen kanssa hyvin toimeen.
Joikun silmät on tutkittu terveeksi monta kertaa, viimeksi tammikuussa 2011. Lonkat Joikulla on A/A, kyynärät 0/0 ja sen prcdPRA-status on B.
Joiku on suorittanut poropaimennustestin hyväksytysti, ja se on luonnetestattu loppupistein +180, laukausvarma.

Lisää kuulumisia tulee blogiin lähipäivinä. :)