Kiela saapui mammalomalle Täti Tuhkiksen luo :)

Neiti Kiela, eli Tuhkavuorten Jääkyyhky.......ei, se ei ole kyyhkyä nähnytkään, vaan saikin eilen leikkisästi lempinimen Tuhkavuorten Jäävalas on siis meillä nyt. Kiela tuli mun kyytiin tyytyväisenä, kun sitä hain Ullalta ja Olavilta, ja hössötti ja tuhersi massunsa kanssa, ja emältään perittyyn tapaansa irvisteli, elikkäs hymyili ja venksutti naamaansa kun menin sinne. Ihana ottaa tuollainen koira pentuja tekemään, kun toinen on ihan innoissaan meikäläisestä ja on tuttu, ja tuossahan se tuhisee nyt tyytyväisenä ja ihan rentona pitkin lattiaa.

Eilen päivällä kun tultiin, niin Kiela tutkaili pihaa ja innostui vähän Madden kanssa kirmaamaankin....mitä tuolla massulla nyt voi kirmata, tai hypähdellä, tai ainakin yrittää. Selvästi massu painaa, mutta Kiela on pirteä ja hyväntuulinen ja suloinen oma itsensä.

Tulen kanssa niillä on viileän "coolit" välit. Kumpikaan ei ole mikään tappelija, ja vähän jäykistelevät ja pientä rutinaa kuuluu, mutta en ole kyllä huolissani, noihin molempiin osaan aika hyvin luottaa, ja ei ne ole riitaa haastamassa kumpikaan. Ihana juttu, koko porukka tulee ihan kivasti juttuun.

Nti Jäävalas mussuttaa puruluutaan tukka lumessa, kuva siis eilen illalla otettu.

 
Kiela tutki ja katseli innokkaana, kun laitoin muovimattoa eilen suojaksi lattialle, ja sitten pentulaatikkoa paikoilleen. Tokihan sitä laatikkoa piti heti käydä tutkimassa ja katsomassa, että kelpaako se tähän touhuun nyt niinkuin ollenkaan. :)

 
Koitetaan saada pihalla vaikka otettua valaasta massukuva, sillä on vaan mahansa kokoon nähden vielä aika kova touhu ja meno pihalla, joten koita siinä nyt sitten ottaa lumeen sukeltavasta valaasta jotakin seisomiskuvaa. :D