O-pennut kaikki lentäneet pesästä ja uusia odotellaan

O-naperot on siis kaikki lentäneet pesästä ja kaikille löytyi oikein mukavat ja hyvät kodit.
Hetken aikaa on hiljaista, kunnes jälleen uusi villikkolauma syntyy Tuhkavuorille, nimittäin:

Pentuja odotettavissa viikolla 9


Ihan näinhän tässä ei ollut alunperin tarkoitus käydä, mutta kerrotaanpas lisää.

Tia tuli minulle jouluna 2010 entisen omistajansa muuttuneen elämäntilanteen vuoksi Tanskasta. Tia aloitti juoksun suht nopsaan tänne tulonsa jälkeen ja sitä ei ollut tarkoitus astuttaa nyt, vaan sitten vasta joskus myöhemmin. Mutta pappakoira Tuhka päätti toisin, ja karkasi ja pariskunta keltään lupia kyselemättä päätti pitää hauskaa omin luvin. :)

PItkään asiaa pohdittuani ja pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että mikäli Tian silmät on terveet ja pentuja on tuloillaan, niin annan niiden sitten tulla. Tia tarkastettiin 19.1. ja on silmistään terve. Ultrassa Tia kävi viime viikonloppuna ja kyllähän siellä pieniä kyytiläisiä näkyi.

Yhdistelmän sukusiitos nousee toivottua ja suositeltua korkeammaksi, mutta kun tutkin ja pohdin asiaa, niin ajattelin riskien olevan suht pienet, enkä halunnut taas sitten ottaa riskiä ja laittaa nuoreen narttuun aborttipiikkiä, kun nekään ei välttämättä ihan harmittomia ole.

Lapinlempi Empatia, eli Tia (kuvassa yllä) on aktiivinen, hieman pehmeä ja erittäin laumasidonnainen narttu.

Tia on ollut porukassamme parisen kuukautta, ja sen laumaantulo on sujunut hyvin, se on sosiaalinen ja tulee toimeen muiden kanssa. Ruoasta se on tarkka ja tiukka, kellään ei ole mitään asiaa Tian eväille, mutta muuten se ei mikään rähjä ole. Se ei ole ihmisiä kohtaan arka, mutta se ei myöskään rynnistä vieraiden syliin heti täysillä. Se tutustuu ja tutkii hetken, ja yleensä sen jälkeen kaikki on ihan ok, mutta aika välinpitämättömästi se muihin ihmisiin suhtautuu, se tuntuu olevan yhden ihmisen koira, ja meillä se on kyllä aika lailla minun pieni otus. :)

Tia on kooltaan pieni narttu, säkää tuskin on 42 cm enemmän, tarkkaan en sitä ole mitannut. Mutta minkä se häviää ehkä koossa, on se sitkeä ja sinnikäs pikkuneiti joka on tohkeissaan mukana kaikessa mitä tapahtuu.

Pentusten tuleva isä on oma koirani Tuulenkuun Cuu-Ukko eli Tuhka. (kuvassa yllä)

Tuhka on avoin, vilkas ja nöyrä uros, jolla riittää virtaa aina touhuamiseen. Nuorempana sen kanssa tuli harrastettua kaikenlaista, ja se on varustettu hyvällä työmativaatiolla ja sillä on mukavasti taistelutahtoa ja innokkuutta hommiin. Tuhka on myös pärjännyt näyttelyissä enemmän kuin hyvin, poropaimennustestissä on käyty ja kisoissakin ja luonnetesti on suoritettu oikein mukavilla pisteillä. Tuhkan tuloksia lisää täällä

Olin tosiaan ajatellut, että Tuhka on jälkeläisensä tähän porokoirakantaan jo tehnyt, mutta ukkeli päätti näppäränä kymmenvuotiaana karata ovesta ja niinhän siinä sitten kävi, että maaliskuun alussa pentuja olisi odotettavissa tälle pariskunnalle. Tuhka on koko ikänsä ollut perusterve, eikä siitä kyllä ihan uskoisi, että se on 10-vuotias, sen verran pelle se on ja keksii vaikka mitä kolttosia ja kepposia. :)



Toinenkin pentue on suunnittella kesäksi. Sijoitusneiti Riemulle (T. Aurankukka) odotellaan juoksua alkavaksi helmi-maaliskuussa, ja sulhomietteet on vielä vähän kesken, mutta lisää infoa tästäkin kunhan suunnitelmat varmistuupi. :)