Piitun astutuksesta tuli tänään täyteen 43 vuorokautta. Piitun omaihminen on kertonut, että tyypilliseen tiineen nartun tapaan Piitu on kovin hellyydenkipeä ja kaipaa kovasti rapsutuksia ja hoivaa. :) Kun oli kulunut noin kolme viikkoa astutuksesta, eli hieman ennen ultraa, osasin jo pienesti haaveilla, että kyllä siellä pentuja olisi tulossa. Piitu ei syönyt ruokaansa muutamaan päivään juuri ollenkaan, ja oli omaihmisensä Pälvin kutsuessa sitä syömään lähinnä näyttänyt siltä, että "äitiiii, eihän ole pakko, jollei tahdo". Ja tämä on siis hyvin omituista, ottaen huomioon, että Piitulainen lähestulkoon pursuaa itsestään ulos, kun on muonan aika, eikä meinaa millään malttaa odottaa einestään. :)

Kaikki on sujunut hyvin, mammakoira ottaa asian rauhallisesti ja vaatii rapsutuksia minkä kerkiää. Piitu tulee meille 13.9. ja siitä sitten seuraavalla viikolla Piitun pitäisi synnyttää, joten ei tässä kauhean kauaa enää ole aikaa. Hurjan jännää. :D Pitää kai kohda ruveta taas miettimään, miten kaikki sähköjohdot tungetaan pikkutermiiteiltä piiloon, kun alkavat liikkumaan pentulaatikon ulkopuolella, ja hankkia pupsiruokaa tänne ja pentulaatikko putsata ja laittaa valmiiksi ja ja ja ja. Paljon juttuja, mutta onneksi niin hauskaa ja ihanaa touhua.

Tässä pari Pälvin ottamaa kuvaa Piitusta eilen. Kuten ylimmästä kuvasta huomaatte, Piitua ei voisi vähempää kuvaaminen kiinnostaa. :) Toisessa kuvassa jo vähän hymyilyttää, ja kolmas onkin paras, "hei, jos heittäydyn masuni kanssa selälleni, niin saanhan taas rapsutuksia." Ihana Piitu. :)